Voittaja: Heikki Suominen, Sammon koulun 8E, Tampere
Pitäisikö pelätä?

Pelko erilaisuudesta. Pelko, ettemme voi hallita asioita. Pelko, ettei ole toivoa. Pelko, ettei minua enää ole.
Kuuluuko pelätä?

Maailmaa koettelee paha epidemia: P-influenssa eli PI.

Kaikki pelkäävät. Taudista ei parannuta. Taudin saaneista tulee uusia ihmisiä, joiden ihmisoikeuksia karsitaan.

Onko tarina fiktiivinen kertomus, vai pitäisikö huomata jokin syvällinen sanoma? Kysymys pakottaa lukemaan tarinaa uudelleen ja miettimään sen tarkoitusperiä.

Ihmiset, varsinkin päähenkilöt, ovat kuin mielipiteitä.
Pilvi on tavallinen kansalainen, joka toivoo muutosta. Tuomas on vallankumouksellinen toisinajattelija, joka ei pysty mukautumaan. Muu kansa on pelkoon alistunutta massaa.

Henkilöihin ei ole helppo samaistua, sillä heidän tunteisiinsa ei juuri perehdytä. Novellin tarkoituskaan tuskin oli tuottaa lukijoissa sympatiaa. Tämä osaltaan tukee sitä, että kyse on enemmän sanomasta kuin juonesta.

Käy ilmi, ettei PI ole sairaus. Joten mikä se on? PI voisi olla vaikka jokaisen ihmisen geenivirhe, jonka tietty influenssa laukaisee toimimaan.
Olennaisinta PI:ssä kuitenkin on, että se tekee ihmisistä erilaisia. Ihmisethän tunnetusti pelkäävät ja halveksivat erilaisuutta, kuten historia on osoittanut. Kuuluuko PI:tä pelätä? Kukaan ei tiedä, mitä PI oikeastaan on. Ehkä sitä on syytäkin pelätä, kuten sikainfluenssaa tai ruttoa.

Novellissa on paljon käsitteitä ja kappaleita, joita pitää miettiä hartaasti ymmärtääkseen niiden merkityksen. Tämä luo oivaltamisen iloa. Mutta jos ymmärrettävää on liikaa, jää ensimmäisellä lukukerralla lähes ulkopuoliseksi tarinasta. Parempi olisi, jos käsitteet kuten ”rotat” selkiytyisivät loppua kohden. Vastoin odotuksia näin ei käykään.

Novelli vaatii runsasta keskittymistä. Siihen täytyy päästä sisälle, ennen kuin sitä lukee kuin ”avointa kirjaa”.

Arviointiraadin perustelut: Kirjoittaja erottuu kypsyydellään selkeästi ykköseksi. Suominen on tiivistyksen mestari: hän ei referoi vaan luo oman persoonallisen tulkintansa arvioidun novellin ydinkohdista ja sanomasta. Hän arvioi tekstiä rakentavasti ja perustelee näkemyksensä. Tekstistä näkyy kehittynyt kielitaju ja tekstilajin hallinta. Arvio on eheä ja persoonallinen kokonaisuus.

2. sija: Oiva Anttila, Länsipuiston koulun 8R, Kokkola
Tulevaisuuden uhkako?

Voiko meissä asuva pelko murentaa kansalaisten tasavertaista kohtelua? Voiko pelkomme olla itse sairautta tai muuta uhkaa suurempi? Finlandia Junior -voittaja Siri Kolu käsittelee novellissaan "Pelko ihmisissä" yhteiskuntaa uhkaavan epidemian vaikutuksia tunteisiimme ja käyttäytymiseemme.

Novelli kertoo epidemiasta, joka on murentamassa yhteiskunnan turvallisuutta ja jakamassa ihmisiä kahteen eri ryhmään, terveisiin ja tartunnan saaneisiin. Novellissa Pilvi ja Tuomas kertovat päiväkirjamaisesti omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Pilvin ajattelu ja suhtautuminen sairautta kohtaan muuttuu novellin edetessä sairauden uhan kieltämisestä tartunnan saaneiden oikeuksien puolustamiseen. Pilvin poikaystävä Tuomas on radikaali kapinoitsija ja herättelee Pilviä huomaamaan todellisuuden.

Koska Pilvin ja Tuomaksen kerronta on päiväkirjanomaista, heidän tunteisiinsa ja ympäristön kuvauksiinsa on varsin helppo eläytyä. Mielenkiintoista olisi ollut lukea Pilvin ja Tuomaksen välisestä keskustelusta. Novelli olisi saanut kertoa asiat hieman suoremmin. Nyt se jättää johtopäätösten teon pitkälti lukijan omalle vastuulle.

Siri Kolu maalaa novellissaan melko pelottavan ja ahdistavan uhkakuvan tulevaisuudestamme, jota varmasti monet epidemiat uhkaavat. Voiko näin käydä todellisuudessa? Tässä novellissa sairaus ei ole vain yksilön ongelma vaan koko yhteisöä muuttava asia. Novellin aihe on varsin ajankohtainen, esimerkiksi politiikka, uskonnot ja eri sairaudet pakottavat meidät miettimään suhtautumistamme niihin ja toisiimme.

Arviointiraadin perustelut: Kirjoittaja näkee arvioidussa novellissa eri tasoja ja osaa poimia siitä lukijalle olennaiset kysymykset. Teksti erottuu kilpailutöiden joukosta yhteiskunnallisella näkökulmallaan. Kirjoittaja menee suoraan asiaan ja paljastaa tekstin näkökulman jo ensimmäisessä lauseessa. Rakenne on selkeä.

3. sija: Julia Lahtinen, Jyväskylän Normaalikoulun 8C, Jyväskylä
Epidemia vai muutos?

”Minä en ole kipeä, olen alkanut sanoa heti, kun tulen tajuihini. Minä en pärski, käteni eivät nyi, minulla ei ole sitä!” Näin alkaa Siri Kolun kirjoittama novelli Pelko ihmisissä. Mutta mistä novellissa oikein on kyse?

Pelko ihmisissä on kahden erilaisen nuoren, Pilvin ja Tuomaksen, näkökulmasta kerrottu tarina P-influenssan aiheuttamasta pelosta ja kauhusta. Novellissa PI on maailmanlaajuinen epidemia, joka aiheuttaa tartunnan saaneille vähitellen mutaation. Sairaat eristetään, eikä kukaan kunnolla tiedä, miten heidän käy. Tarinan henkilöiden on hyväksyttävä tämä väistämätön muutos ja opittava elämään tässä uudessa maailmassa.

Tarina kuvaa hyvin sitä, miten paljon me pelkäämme uutta ja tuntematonta, erilaisuutta, ja miten sen kanssa pitää oppia elämään. Samaan tapaan monet ihmiset pelkäävät pimeää, koska siellä olevia asioita emme voi nähdä. Voimme vain olettaa, mitä se pitää sisällään. Nämä piirteet tekivät tekstin lukemisesta kiinnostavaa ja suorastaan koukuttavaa. Synkkä tunnelma väritti tarinaa entisestään.

Teksti jättää paljon tulkitsemisen varaan, eikä päähenkilöistäkään kerrota ulkonäköä tai taustaa. Mutta se ei ole minusta kuitenkaan huono asia. Lukija saa näin enemmän tilaa ja mahdollisuuden luoda omanlaisensa näkemyksen novellista. Tietenkin tämä voi jättää asioita hiukan epäselviksi, mutta se ei tässä tapauksessa haittaa lukemista.

Pelko ihmisestä on minusta hyvä kertomus nuoren silmin katsottuna, kuinka ihmiset joutuvat kohtaamaan pelon ja siitä aiheutuvan väistämättömän muutoksen. Kuten novellissakin todetaan: ”Tämä ei ole sairaus. Tämä on toinen maailma”.

Arviointiraadin perustelut: Kirjoittaja on löytänyt monisyisestä novellista punaisen langan ja oman tulkintansa; muutos ei ole välttämättä uhka. Hän jatkaa novellin teemojen kehittelyä siitä, mihin teksti loppuu. Kieli on sujuvaa, ja tekstistä muodostuu yhtenäinen kokonaisuus.

Arviointiraadissa olivat lasten ja nuorten kirjallisuuden kustannuspäällikkö Maarit Pyötsiä Kustannusosakeyhtiö Otavasta, Suomen Lehdistö -lehden toimitussihteeri Riikka Virranta ja Sanomalehtien Liiton yhteyspäällikkö Jonna Tolonen.