Voittaja: Milla Nurmi, Porin suomalaisen yhteislyseon koulu, 8A

KYPSYMÄTÖN, YLIKYPSÄ VAI MÄTÄ?

Hedelmäkorissa on jokaiselle jotakin. On pitkää ja pyöreää, makeaa ja soikeaa. Ei löydy yhtäkään täysin samanlaista, ja juuri se tekee siitä houkuttelevan.

Muun muassa vuoden 2011 Finlandia Junior -voittajateoksen Valoa, valoa, valoa kirjoittaneen Vilja-Tuulia Huotarisen Mätä persikka on nykyaikaan sijoittuva ja todentuntuinen novelli. Tarinaan on naurettavan helppo samaistua, sillä jokainen on koulussa joko sivustakatsoja, kiusattu tai kiusaaja. Novelli tuo selkeästi esille ajankohtaisia puheenaiheita: kiusaamista, alistumista, pelkoa, epävarmuutta, murrosiän ongelmia ja itsetunnon hakemista.

Päähenkilö on viisitoistavuotias poika, jonka käytös leimaa hänen otsaansa sanat: ”yksinäinen, huomiota hakeva, luuseri”. Hän on koulukiusaaja, uudessa kaupungissa, uudessa koulussa. Nykykielellä olosuhteitten uhri.

Jani, alias Vätys on yksi päähenkilön monista kiusatuista. Kerronta antaa ymmärtää Janin tulevan hyvästä perheestä. Päähenkilö kertoo tämän olevan hyvä koulussa, osaavan olla ihmisten kanssa. Bisnesmiesainesta.

Mikä sitten onkaan se voima, joka vetää Janin mukaan päähenkilön temppuiluun? Kun koulussa menestyvä ja hyvin käyttäytyvä oppilas istuu koulukiusaajan kanssa ”lainatun” mopon kyydissä kesken koulupäivän ja joutuu siitä hyvästä rehtorin puhutteluun itkuisena, on syytä kysyä miksi. ”Se epäröi mutta sen oli pakko istua alas. Sen oli pakko, koska minä sanoin niin.”

Nuorten keskuudessa pitää nykyisin olla samanlainen kuin muut, sulautua joukkoon. Jos on erilainen, hylätään. Tärkeintä on tilanteessa kuin tilanteessa pysyä omana itsenään ja tehdä asioita joista on kiinnostunut ja jotka tuottavat mielihyvää. Itselle.

Päähenkilö tykkää hiljaisuudesta. Maailma on nykyään niin meluinen. Rehtori on kahvitauolla, unohtanut heidät virtsanhajuiseen huoneeseensa. Sen piti soittaa vanhemmille. Hiljaista, kunnes Vätys ehdottaa jotakin…

Hedelmäkorissa eri hedelmät ovat tiukassa ympäristön aiheuttamassa puristuksessa, ja joku jää aina hapetta. Mätä leviää hedelmissä vaivatta, ja ajan kuluessa koko korin sisältö on mätä. Ei mätiä kukaan halua. Ne heitetään pois. Tässä korissa yksi persikka on jo alkanut mädäntyä, mutta kaikki on vielä korjattavissa.

Vaatii luonnetta ja rohkeutta pitää kiinni omista päätöksistään. Niitä harvalta löytyy. Mikä on sinun paikkasi hedelmäkorissa? Millainen hedelmä sinä haluaisit olla?


Arviointiraadin perustelut: Novelliarvostelu erottui kypsyydellään ykköseksi. Nurmi tekee novellin teemoista oman tulkintansa ja pohtii ansiokkaasti koulumaailman erilaisia rooleja. Teksti sisältää omaa ajattelua ja on eheä kokonaisuus.

 
2. sija: Kalle Seppälä, Porin Lyseon koulu, 8D

Raaka persikkako?

Lukiessani novellin ensi kertaa totesin olevani lievästi pettynyt, joskaan en yllättynyt. Tekstin alatyylisyydestä havaitsi heti sen olevan suunnattu lukijoille, jotka eivät lue. Ainakin itselläni tällainen puhekielinen teksti sekä ympäri novellia viljellyt, suomen kielen rappiota äänekkäästi edustavat anglismit ja svetisismit pistävät syvään ja raastavasti suoraan kielikorvaan.

Vilja-Tuulia Huotarisen Mätä persikka -novelli käsittelee koulua vaihtaneen, koviksen roolin ottaneen, nuoren pojan yksiulotteista ajatusmaailmaa, johon yritetään turhaan luoda ylidramatisoitua syvyyttä tämän ajatuksilla hiljaisuudesta ja metelistä.

Novellissa päähenkilö ja toinen avainhenkilö, ”Vätys”, joka toimii vain ylempänä poikajoukon sisäisessä hierarkiassa olevan päähenkilön ohjeiden mukaisesti, joutuvat yhdessä rehtorin kansliaan. Siellä he kokevat yhteisen, jopa mystisen kokemuksen kaltaiseksi venytetyn hiljaisuuden.

Vaikka novelli on sanalla sanoen hiomaton, jäi mieleeni toki positiivisiakin seikkoja: esimerkiksi siellä täällä pilkahtelevat, viehättävän eloisat kielikuvat kompensoivat liian vähän kuvailua sisältävää, rasittavaa, tylsämielistä angstia pursuavaa kerrontaa.

Totta kai novellin paisuteltu hiljaisuus rohkaisee ajattelemaan paisutellun syvällisesti. On totta, ettei nykypäivänä sielun kaipaamaa hiljaisuutta juuri ole. Ehkä meidän olisi hyvä joskus istua alas ja keskittyä kuulemaan metelin alta hiljaisuus, joka paljastaa meille pelottavan paljon itsestämme. Ehkä, jos kuulisimme hiljaisuuden ja oppisimme ajattelemaan syvemmin, voisimme joskus vastata kysymykseen: kuka minä todella olen?

Kertoisiko hiljaisuus sen meille?


Arviointiraadin perustelut: Esittää selkeän näkemyksensä lukemastaan novellista. Hän ei juutu tekstissä ärsyttäneisiin piirteisiin vaan löytää myös hyviä puolia ja itseään puhutelleen teeman. Ilmaisu on osuvaa, ja kirjoittajan kiinnostus kieleen tulee hyvin esille.  


3. sija: Henni Ollikainen, Tammerkoski-Klassillinen koulu, 8F

Koulukiusaaja − pahentunut hedelmä?

Vilja-Tuulia Huotarisen novelli Mätä persikka kertoo koulukiusaajasta, joka ei pelkää tunnustaa tekojaan mutta saa huomata, että oman tulevaisuuden tunnustaminen voi sattua sitäkin enemmän.

Päähenkilön normipäivä (tarkoittaa esimerkiksi sijaisen heittämistä mädällä persikalla ja koulun pihalla mopolla ajamista) saa ikävän käänteen, kun hänet raahataan kansliaan luokkakaverinsa Vätyksen kanssa. Pian kansliaan tulee apulaisrehtori, joka sanoo ymmärtävänsä häntä. ”Anna meidän olla!” päähenkilö huutaa. Hän ei usko, että kukaan voi ymmärtää. Kukaan ei tiedä, että hän kaipaa vain hiljaisuutta eikä siksi osaa olla ihmisten kanssa. Vätys sen sijan osaa, ja päähenkilö näkee mielessään hänen ja Vätyksen tulevaisuuden. Kun hänen kiusaamansa hiljainen, arka Vätys on menestyvä bisnesmies, hän on epäonnistunut luuseri. Mätä persikka.

Novellin nimi Mätä persikka kuvaa hyvin päähenkilöä. Kiusatessaan hän muuttuu hiljalleen huonoksi, mätänee sisältäpäin. Novelli kertoo realistisesti koulumaailman pahentuneista hedelmistä: hekin ovat vain ihmisiä, ja pahojenkin solvausten takana on usein epävarma ihminen, jolla on paha olla.

Novellin kieli on elävää, joskin henkilöiden ja paikkojen kuvailua on vähän. Silti tapahtumat on helppo kuvitella mielessään. Henkilöt voisivat olla mistä tahansa yläkoulusta. Erityisen hyvää on se, että kertojana on kiusaaja eikä hänen uhrinsa. Vaikka kaksi samanikäistä ihmistä voivat olla kuin yö ja päivä, heillä voi olla samoja ajatuksia. Päähenkilökään ei ole uskoa, kun tajuaa Vätyksen ajattelevan tismalleen samoin kuin hän. He eivät ole kovin erilaisia. Hänkin voisi pitää elämästä.

Päähenkilö tajuaa, että tulevaisuus on hänen omissa käsissään, samoissa käsissä joilla hän solmii muiden oppilaiden reput ja heittää opettajia persikoilla. Tulevaisuus ei ole kiveen hakattu, hänen elämänsä ei ole ohi. Hänen ei tarvitse olla mätä persikka. Kenenkään ei tarvitse.


Arviointiraadin perustelut: Onnistuu jo avauslauseessa löytämään jotakin olennaista arvioimastaan novellista, ja kiteytyksiä tulee myöhemminkin. Teksti avaa tiiviisti ja analyyttisesti novellin teemoja.